torstai 29. maaliskuuta 2018

Windy näyttelyssä

Windy (Dream Begins Black Pearl) otti 24.3 osaa Lahti International Dog Show:hun ja esiintyi vallan ansiokkaasti. Musta neitonen sai tulokseksi nuorten luokasta laatuarvostelun EH (= erittäin hyvä). Onnea Windy, Taru ja Oona <3




Kuvat: Oona Paltola

perjantai 5. tammikuuta 2018

Tapahtumarikas vuosi takana ja Maisan kuulumisia

Nyt kun ollaan siirrytty vuoden 2018 puolelle, voi pysähtyä hetkeksi ja tarkastella mitä kulunut vuosi 2017 toikaan tullessaan. Paljon oli tapahtumaa, suurin kohokohta ilmanmuuta helmikuussa Maisalle syntynyt huikea yhdeksän pentueen katras, joka on tuonut mukanaan elämäämme aivan uusia, ihania ihmisiä ja ystäviä. Pentueen kesken on pidetty yhteyttä tiiviisti ja jokainen pennuista löysi oman parhaan ihmisen :) Yksi murhe koettiin kuitenkin marraskuussa kun Ulvilan poika Lennulla (Dream Begins Lemon Drop) todettiin vasemmassa olkapäässä OCD-muutos. Lennu kuitenkin operoitiin pikaisesti eikä ole sen jälkeen oireillut ja paraneminen on sujunut hienosti. Nämä ovat niitä kasvattamisen riskejä joilta ei vain voi välttyä. Onneksi Lennulla on kuitenkin omistaja joka pitää pojasta hyvää huolta ja otti kuntoutumisen vakavasti. Nyt pentue on jo 10 kk ikäisiä ja kukin tahollaan hurjan reippaita, avoimia ja upeita harrastuskavereita ja rakastettuja perheenjäseniä.

Omien koirien kanssa onkin sitten ollut hieman huolta. Maisa toipui synnytyksestä ja imetyksestä hyvin vaikka se veikin toki aikaa enemmän kuin ensimmäisen pentueen jälkeen. Kesällä aloitimme pikkuhiljaa agilitytreenit mutta teimme melko maltillisesti rimat matalalla ja lyhyitä pätkiä. Myös paluuta tokon pariin teimme ja kesällä oli upea oman seuran toko-leiri josta haimme uusia eväitä ja myös uutta motivaatiota lähinnä ohjaajalle. Jostain syystä minun on ollut vaikea motivoida itseäni tokoon, Maisa sitä toki tekisi mielellään. Syksyn myötä kuitenkin pääsimme Porvoon Palveluskoirien mukavaan toko-porukkaan ja sitä kautta alkoivat viikkotreenitkin pyöriä pikkuhiljaa. Huolet alkoivat lokakuussa kun itse ollessani kursseilla, oli Maisa alkanut ontua oikeaa etujalkaansa. Palattuani varasin ajan ortopedille joka totesi Maisalla tassussa haavan jonka epäili ontuman syyksi. Siitä alkoi sitten noin kolmen viikon hissunkissun jakso ja kipulääkekuuri. Mielestäni ongelma ei kuitenkaan poistunut ja päätin käyttää Maisan vielä jatkotutkimuksissa. Ortopedin käynnillä Maisalta kuvattiin tassut, ranteet ja kyynäret joista ei löytynyt mitään muutoksia. Tällä kertaa kuvattiin olat eikä niissäkään näkynyt mitään oireita selittävää muutosta. Kipulääkekuuria ja lepoa jatkettiin mutta tilanne ei juuri parantunut. Silloin päätin että varaan ajan fyssarille Evidensiaan, joka oli meitä ennenkin hienosti palvellut. Siellä tutkittiin ja todettiin että jotain on kyllä sattunut, koska liike oli epäpuhdasta ja oikea etujalka kääntyi epätavallisen paljon ulospäin. Tuo viittasi ongelmaan olkapäässä. Fyssari totesi myös että Maisan syvät lihakset ovat pentueen ja pitkä levon jäljiltä huonossa kunnossa ja siitä alkoi sitten edelleen jatkuva kuntouttaminen. Fyssari käsitteli koiran ja löysi lievän kipukohdan oikean olan sisäsivulta.

Aloitimme jumpat ja liikunnan lisäämisen. Kun Maisa sitten pääsi ensimmäisen kerran vapaaksi koirapuiston pehmeälle hiekalle, palasi ontuma seuraavana päivänä ja olan venytysliikkeessä kuului vinkaisu eli vihdoin selkeä kipureaktio. Päätin etten anna kipulääkettä vaan varasin samantien uuden ajan ortopedille jossa tutkimusten jälkeen Maisalla todettiin oikean olan sisäsivun tukisiteen repeämä. Vammaa päätettiin lähteä hoitamaan konservatiivisesti, koska en tässä vaiheessa halunnut lähteä tähystys- ja korjausleikkaus rumbaan. Tuo prosessi olisi pitkä eikä olisi varmuutta sen tuomasta avusta. Leikkaus suoritetaan niin että luuhun ruuvataan kaksi ruuvia joiden välille tulee keinotekoinen nivelside eli tavallaan kumilanka. Leikkauksesta huolimatta raskas olkapäitä kuormittava treenaaminen kuten agility olisi ollut meidän osaltamme historiaa.

Seuraavaksi sitten jatkoimme fyssarin luo jossa laadittiin kuntouttamissuunnitelma. Päätimme jatkaa erityisesti etupään syvien lihasten jumppaa ja vahvistamista sekä fyssari lupasi ottaa selvää ns. Hobbles -siteestä joka rajoittaa olkapäiden sivusuuntaista liikettä jotta vaurioitunut alue rauhoittuu ja lihastenvahvistaminen kohdistuu oikein. Teemme nyt tällä hetkellä jumppaa kuutena päivänä viikossa ja seuraava käynti on tammikuun loppupuolella.

Eli tilanne Maisan kanssa on nyt se että olemme varsinaisista treeneistä pidemmällä tauolla ja keskitymme täysin syvien lihasten vahvistamiseen sekä normaaliin liikuntaan pikkuhiljaa lisäillen. Vapaana saa olla mutta ryntäily eli ts. bortsukyttäily on kiellettyä. Tilanne näyttää kuitenkin tällä hetkellä melko lupaavalta mutta maltilla pitää edetä vaikka toki Maisalla olisi intoa kuin pienessä kylässä kun aletaan puuhailla :D

Eevi onkin sitten toinen lukunsa ja sen suhteen on myös tapahtunut paljon, viimeisimpänä joulukuun puolivälissä tapahtunut sterkkaus. Tällä hetkellä tilanne on todella hyvä ja suhde äidin ja tyttären välillä tasaantunut :) Eevi on niin upea ja ihana pieni koira että ansaitsee ihan oman postauksensa <3

Alla kuvia kesän toko-leiriltä jossa meillä oli Maisan kanssa melkoisen mukavaa :)